Info-osio Tallin arjesta ja perjaatteista Hevosten kanssa käytännössä Henkilökunta Tilan omistaja Tallityöntekijät Muu henkilökunta

Tilan ympäristö Tila kokonaisuudessaan Hevostalli ja pohjapiirros Päärakennus ja majoitustilat Historiaa Tilan uusi omistaja Kuinka kaikki alkoikaan? Heathermoor Heightsin loisto hiipuu

Info-osio

Tallin arjesta ja perjaatteista

Heathermoor Heightsin arki on rauhallista mutta aktiivista. Touhuamme ja kilpailemme hevosillamme aktiivisesti mutta emme stressaa turhista asioista tai jännitä rauhallisemmistakaan ajanjaksoista.Tärkeintä meillä Heathermoorissa on ylläpitää lämminhenkinen ja mukaansatempaava ilmapiiri ja tietynlainen mukavuus arjen työssä ja rutiineissa. Tallillamme ei pyöri juurikaan ns. ylimääräisiä ihmisiä, vaikka vierailijat ovatkin tervetulleita. Kaikki tallilaiset kuuluvat henkilökuntaan tavalla jos toisella! Tavallisiin päiviimme Heathermoorissa kuuluu tallin pyörittäminen, hevosten liikuttaminen ja kouluttaminen, ratsukoiden valmentautuminen, kilpailujen järjestäminen ja henkilökunnan yhteiset hetket hevosten parissa tai ilman. Vuokraamme kenttiämme ja laitumiamme ulkopuolisille tarpeen ja kysynnän mukaan sekä valmennuksiin ovat muutkin tervetulleita. Hoitajatoimintaa Heathermoorissa ei varsinaisesti ole, hevosenhoitajia meillä kuitenkin on ja hoitajat ovat osana henkilökuntaa.

Hevosten kanssa käytännössä

Heathermoor Heightsissa asustaa tätä nykyä vielä melko sekalainen sakki hevosia - tilastohevostammasta eläkeläispäiviä viettävään appaloosaan. Olemme kuitenkin aloittamassa irlantilaisten hevosten kasvatusta ja kotomaamme hevosia tulee tulevaisuudessa näkymään hevoskatraassamme yhä enemmän! Hevosemme ikääntyvät melkolailla säännöllisesti, emme kuitenkaan epäröi vaihdella ikääntymistahtia tallin rytmin mukaan. Hevosten kanssa pyrimme rentoon ja rauhalliseen toimintaan, hoidon laadusta kuitenkaan tinkimättä. Hevostemme hyvinvoinnista pitävät huolta tallin mukava ja auttavainen henkilökunta. Pääpaino toiminnassamme on kasvattaa ja kouluttaa nelijalkaisiamme hyviksi ja terveiksi suoritushevosiksi ja kumppaneiksi kisakentille. Kilpailutamme hevosiamme säännöllisesti ja käytämme menestyviä ratsujamme jalostukseen. Hevosilla kilpailemme niin este-, koulu- sekä kenttäratsastuksen parissa.

Heathermoor Heightsin henkilökunta

Tilan omistaja

Tallin omistajana toimii Carolyn "Lynn" Doorn (Java), nuorehko irlantilaista verta omaava määrätietoinen mutta lempeä nainen. Lynnin pettämätön tuntomerkki on irlantilainen aksentti ja voimakas matalahko ääni sekä pituus, joka yltää lähemmäs 180cm. Carolyn on usein hyväntuulinen ja pitkäpinnainen mutta varsin kipakka suuttuessaan. Hevosia hän kohtelee lempeästi mutta varmasti. Hevostuntemus on peräisin osin isältään, joka harrasti nuorempana kilparatsastusta ja Carolyn on käynyt Saksassa opiskelemassa hevosen hoitoa ja harjaantunut vuosien saatossa ja valmennuksessa este-, koulu- sekä kenttäratsastukseen. Carolyn kilpailee yhä joskus mutta on pääosin keskittynyt hevosten koulutukseen ja ratsutukseen.

Historiaa

Tilan uusi omistaja

Heathermoorin pitkä historia on kuin suoraa jännitystä ja juonenkäänteitä puhkuvasta kaunokirjallisesta teoksesta. Tallin vintti on pullollaan dokumentteja menneistä tapahtumista ja vanhat haalistuneet valokuvat kuvaavat menneiden vuosikymmenien ajan henkeä. Nähdessäni ilmoituksen tilan huutokauppaamisesta paikallisessa aamulehdessä, innostuin aivan suunnattomasti. Pitkäaikainen haaveeni oli siirtää kaksi omistamaani hevosta aivan ikiomaan talliin. Olin jo pitkän aikaa venyttänyt penniäni haaveeni toteuttamiseksi. Myynnissä oli paljon halpoja maan tilkkuja, jolle rakentaisin muutaman karsinan pihattotallini ja rahaa jäisi vielä muutamaan uuteen hevoseen ja kunnon varusteisiin. Kuitenkin nähdessäni kuvan Heathermoor Hightsista ja pienestä ilmoituksesta viikonlopun huutokaupasta, kumosin mielessäni suunnitelmat persoonattomasta valmiiksi suunnitellusta pihattotallista. Tunsin jo muutamia tarinoita tiluksien historiasta ja olin monesti ajanut tilan ohi, ajatellen kuinka mahtavaa olisikaan asuttaa tuota jo hiukan villiintynyttä taloa.

Viikonloppuna huutokauppakamari oli täynnä kyläläisiä ja muutamia ulkopaikkakuntalaisia kravattikauloja. Olin pyytänyt hyvän ystäväni Dublinista mukaani huutokauppaan, joka oli aivan ällikällä lyöty kuullessaan suunnitelmastani tilan suhteen. Olimme kummatkin melko jännittyneitä, ehkä jopa suorastaan hermostuneita kaupan alkaessa. Muutamia huutoja singahteli sieltä sun täältä. Kaupan edetessä huusin kerran, pari. Huomasimme, että kyläläiset olivat lähinnä tulleet uteliaisuudesta tilaisuuteen, eivät huutamaan tilaa itselleen. Lopulta aktiivisia huutajia olivat enään minä ja eräs vanhempi mies. Hinta alkoi jo lähestyä uhkaavasti kipukynnystä mutta muutaman rohkean huutoni jälkeen oma tarjoukseni voitti ja löysin itseni Heathermoorin omistajana. Voitte yrittää kuvitella sitä riemua minkä koin. Lähes pennittömänä mutta kuitenkin onnellisena lähdin hurvittelemaan Dubliniin päivän kunniaksi.

Kuinka kaikki alkoikaan?

Heathermoor Heights on kulkenut Heathermoorin suvussa tiettävästi viisi sukupolvea. Tilan ensimmäisenä omistajana tunnetaan vanha herra Edgar, joka nuorempina vuosinaan oli saanut tilan itsellensä haltuun ja rakennuttanut maatilkullensa ensimmäisen tallirakennuksen vuonna 1905, yli sata vuotta sitten. Arvokkaana herrana tunnettu Edgar oli kunnianhimoinen hevosmies ja alaisiaan kohtaan tiukka ja vaatelias. Tilalla kasvatettiin tunnettuja irlantilaisia vaunu- ja työhevosia sekä jaloverisiä ratsuja, jotka kelpasivat jopa kuninkaallisten palveluun. Tilalla oli myös useita oppipoikia tienaamassa elantoaan ja tähän rooliin astui myös Edgar Heathermoorin veljenpoika Laurence Heathermoor. Ahkerana poikana ja setäänsä arvostavana oppilaana Laurence pääsi Edgar herran suosioon ja sai perintönä sedältänsä läänin parhaimmat hevosmiestaidot ja tilan hevosineen Edgarin jälkeen.

Sir Laurence Heathermoor seurasi setävainaansa jalanjälkiä tunnollisesti ja tavoitteellisesti. Ratsuhevoset ja täysiveriset olivat olleet Sir Laurencen intohimona jo nuoresta pojasta pitäen ja tilan kylmäveriset hevoset vaihtuivatkin pian englantilaisiin täysiverisiin. Herran kasvatustyö tuli tunnetuksi laajasti kotimaassaan ja arvokas kasvatustyö, joka epäilemättä on jättänyt jälkensä myös nykyiseen täysiverihevoseen, kesti 26 pitkää vuotta. Valitettavasti Heathermoorin suku oli kokenut Edgarin ajan jälkeen kolauksia sotaisassa maailmassa ja tilan ainoaksi perijäksi jäi kaukaisempi sukulainen, jo vähän vanhempi Robert Heathermoor, joka oli elänyt koko elämänsä Lontoossa kaupunkilaisen tavoin.

Heathermoor Heightsin loisto hiipuu

Robert Heathermoor oli tilan periessään ehtinyt jo 48 vuoden ikään. Mies oli tunnettu hieman hulttiomaisesta elämäntavastaan, joka sisälsi paljon uhkapelejä ja siitä seuranneita lieveilmiöitä. Tilan periminen ei välttämättä ollutkaan herran suurin toive ja askeettisempi elämä ja maalaistavat sitäkin vieraampia tuttavuuksia herralle, joka oli tottunut kaupungin nautintoihin ja luksukseen. Neljän vuotensa aikana Heathermoorin tila alkoi jo rappeutua ja hienot hevoset huveta herran holtittoman rahankäytön seurauksena. Tilalle olisi kyllä ollut runsaasti ottajia mutta ylpeydestään kärsien, ei Robert suostunut suvussa kulkenutta kalleutta vieraisiin käsiin laskea. Jonkinlaista mielenkiintoa hevosiin osoittaen Robert käytti kuitenkin huomattavia summia rahaa työläisten palkkoihin ja hevosten appeisiin. Huonot elämäntavat veivät kuitenkin Robert Heathermoorin aikaiseen hautaan ja tila päätyi hänen hemmotellulle pojalleen Peter Heathermoorille.

Kuten mikä tahansa tila ja rakennus, Heathermoor Heightskin tarvitsi huolenpitoa ja kunnostusta. Jos Robert Heathermoor osoitti vähänkään kunnioitusta isiensä rakentamalle tilalleen, ei Peter huomioinut tilaa lähes ollenkaan. Tallia jäi pyörittämään kaksi palkallista työntekijää, jotka eivät yksinkertaisesti pienellä palkallansa ja vähillä voimavaroilla pystyneet pitämään tarpeeksi huolta heille rakkaasta tilasta. Peter jäi asumaan itse Lontooseen ja jatkamaan seurapiirielämäänsä jättäen tilan unholaan. Seitsemän vuotta maksettuaan tilan ylläpidosta herralle tuli rahapula, jonka johdosta Peter oli valmis myymään tilan kelle tahansa, vaikkapa sitten ulkopuoliselle omistajalle. Carlisle Heathermoor, kaukainen sukulainen teki kuitenkin ritarillisen eleen maksaen ylihintaa vaatimattomassa kunnossa olleesta tilasta ja kahden vuoden ajan kamppaili taloudellisen tilanteensa kanssa, joutuen viimein pakkohuutokauppaamaan tilansa ja omaisuutensa. Lopun tarinan me tilan historiasta tiedämmekin.

Ulkoasu © Java