Siriuksen hoitopäiväkirja

17. elokuuta 2009

Hoitajana Annabella (Radella)

Heräsin herätyskellon rämisevään pirinään. 8.30, väsymys painoi silmäni kiinni, mutta avasin ne väkisin. Koiramme Bonnie tuli nuolemaan kättäni, joka roikkui sängyn laidalta kuin keitetty spagetti. Nousin vaivalloisesti sängystä ja kävelin suoraan vaatekaapille vetäekseni t-paidan ja ratsastushousut esiin. Äitini oli ilmeisesti herännyt, koska alakerrasta kuului epämääräisiä ääniä. Pukeminen oli hieman vaikeaa koska jalat olivat aivan kankeat. Päätin skarpata ja suoritin kunnon venytyksen ennen aamupesua.

-Huomenta äiti! Tervehdin iloisesti ja asettauduin pöydän ääreen. Äiti vastasi, ja kaatoi teetä kuppiini. Meillä oli kaunis vanha koti, joka oli peritty isoisovanhemmiltani. Pieellä remontilla ja sisutamisella siitä oli saatu ihanteelinen asumus! Etenkin tykkäsin vanhoista astiastoista jota meillä riitti. Voitelin pari leipää, söin se suurella ruokahalulla. - Niin, voisitko viedä minut tänään sille tallille, mistä puhuin pari päivää sitten? Kysyin suu täynnä leipää. - Kyllähän se käy, oletko pian valmis? Minun täytyy mennä vahtimaan Kathyn lapsia. Vastasin myöntäen ja juoksin eteiseen.

Matkalla minua alkoi arveluttaa voiko tallille mennä tähän aikaan. Olin kyllä sopinut omistajan kanssa että tulen tänään hoitamaan Siriusta, no, nyt ei voi enää perääntyä. Olimme perillä, tila oli upean näköinen, vaikka se ei vastannut mielikuvaani. Äiti oli kertonut hieman tilan historiasta, joka oli melko mielenkiintoinen. Kiitin kyydistä ja loikkasin autosta ulos. Harhailin ensiksi hieman, kunnes älysin mennä talliin. Talli oli mukavan kotoisa, ja valoisa. Käytävällä seisoi upea ruskea hevonen, joka katsoi minua lempeästi voimakkailla silmillänsä. Hevosen takaa ilmestyi nätti vaalea hiuksinen tyttö.

-Terve! Minä olen Carolyn, mutta voit kutsua minua Lynniksi, Lynn ojensi kätensä minua kohti. Olin hämilläni hieman mutta tarjosin käteni lopulta. - Joo terve..Niin tuota me soiteltiin lauantaina..Olen Annabel, voit kutsua minua Radellaksi, se on joku hassu nimi vuosien takaa, kaverit... Niin, hmm, missä Sirius on? Minua hävetti takelteluni, ja olin kasvoiltani varmaan tulipunainen! Olen aina ollut melko ujo. Lynn naurahti vaivattomasti, ja osoitti erästä karsinaa. Kävelin sen luo ja katselin kaltereiden läpi karsinaan. Mitä? Missä Sirius on, en nähnyt sitä karsinassa. Avasin salvan ja astuin karsinaan. Katsahdin sivulle ja huomasin kauniin ruskean hevosen makaamassa seinää vasten! Siinä syy miksi en heti nähnyt sitä, hupsu hevonen! Se nousi hitaasti ylös ja ravisteli pitkään itseään. Pärskähdellen se saapui luokseni. Tarjosin sille käteni haisteltavaksi. Sirius nuuhkaisi sitä hieman, ja siirtyi tutkimaan ruoakuppiaan. Silitin vielä sen kaulaa. Se oli upein ja kilteimmän näköinen hevonen, mitä olin eläessäni nähnyt! Lynn saapui karsinan luokse, taakseni. - Aivan..uskomaton! Henkäisin. - Se on hieno hevonen, hieman tuittupäinen, mutta lempeä oriksi! Olen lähdössä ratsastamaan, haluatko tulla mukaan? Tottakai voit viettää tämän päivän hoitaenkin. Epäröin hieman, ilma oli kuitenkin houkutteleva. Aurinkoa suojasi muutama pilvi, ja ilma oli hieman sumuinen, mutta silti. - No, mikä ettei! Samallahan minä tutustun Siriukseen. Lynn neuvoi minua ottamaan Siriuksen käytävälle, ja painotti pitämään tiukasti kiinni. Ihan hyvin se meni, lukuun ottamatta pientä ryntäilyä. Lynn haki minulle varusteet, ja rivakkaasti sain harjattua ja varustettua sen, Lynn oli nimittäin jo melkein valmis. -Kuka tuo hevonen on,tuo jolla ratsastat? Kysyin ja mittasin jalustimiani. - Tämä? Rassehan se, Lynn sanoi ja taputti hevosen kaulaa.

Hetken kuluttua olimme jo hevosten selässä. Lynn kertoi että menemme kivalle maastoreitille, jonka pitäisi olla hyvässä kunnossa. Minun ei tarvinnut kuin siirtää painoani, niin Sirius lähti tepastelemaan. Sillä oli oikein mukavan tuntuinen käynti. Lynn ratsasti edessäni, turvavälin päässä. Sirius haukkasi pitkän heinänkorren suuhunsa, ja jatkoi muina miehinä menoaan. Puhelimme hieman ja teimme tuttavuutta. Lynn kertoi Siriuksesta ja sen hoito-ohjeista. Aika kului, ja hän ehdotti että lisäisimme vauhtia. - Pidetään kuitenkin turvavälit, ja katso ettei se pääse rynnimään ja ohittelemaan. Nostimme ravin. Sirius ikäänkuin hätkähti ja pisti menemään. Hillitsin sitä hieman, ja sain hyvän ravin vastaan. Tarkistin kevennykseni, ja katsoin Lynniä, hänen olemuksensa oli niin vaivaton, aivan kuin elämä olisi erikoisen helppoa. Hänen seurassaan oli hyvä olla, eikä tarvinnut valita sanojaan. Kiinnitin erityisesti huomiota hänen aksenttiinsa. Hätkähdyin kun Sirius kompastui. Jalustimeni liuskahti jalasta, mutta sain sen nopeasti kiinni. Maisemat olivat upeat! Nummia silminkantamattomiin! Lynn sanoi jotain, mutta en saanut selvää, olin jo kysymässä mitä hän sanoi, kunnes Sirius ilmoitti mitä nyt tapahtuisi. Se nosti hienon pehmeän, pyörivän laukan. Rasse kiihdytteli hieman edellä. Laukkasimme pitkän pätkän, ja olin suorastaan surullinen kun hidastimme käyntiin. Kotimatka sujui nopeasti.

Harjasimme ja loimitimme hevoset ratsastuksen jälkeen. Äiti saapui juuri sopivasti. Lynn ja äiti jutteli sillävälin kun hyvästelin Siriuksen. Sovimme että tulen huomenna uudelleen. Sitä odotellessa!

Huomio!

Tämä ulkoasu ei tue Internet Exploreria.
Tämä on virtuaalitalli! / This is a sim-game stable!